Eli kuinka saadaankaan tehtyä huivi täikammoilla...? Eihän näistä siis mitään oikeita kangaspuita synny, mutta sellainen viritelmä kuitenkin, jonka avulla kärsivällinen ja tarkkasilmäinen saa pujoteltua lankoja haluamaansa järjestykseen.
Tältä näyttää täikampa.
Otetaan niitä kolme ja viritellään kaksi niistä kumilenkeillä sopivan laudanpätkän molempiin päihin. (Kolmas jää irralleen ja sitä käytetään pirtana kudetta kiristeltäessä.) Laudanpätkän on hyvä olla sellainen noin 20-senttinen. Pituus tietysti vähän riippuu siitä, kuinka pitkää huivia haluaa kutoa, mutta kovin pitkän laudanpätkän keskellä loimia on vaikea saada pysymään oikeassa leveydessä. Tällä on vähän liikaa mittaa, mutta tältä viritys siis periaatteessa näyttää.
Seuraavaksi viritellään näiden kampojen väliin loimet. Itse käytän Venne 34/2-puuvillalankaa, jota menee kaksi lankaa kustakin piikkivälistä. Lanka kiertää samalla kohden alapuolella olevan piikin, jolloin loimet pysyvät napakasti kiinni. (Täikampa on sopivasti kaksipuolinen, mutta tavallista kampaa käyttäessä pitää kehitellä joku muu systeemi, esim. laudan pohjaan naula jonka loimet kiertävät.) Loimien sopiva kireys selviää kokeilemalla - toimikasta kudottaessa loimen ei tarvitse olle kovin kireällä mutta kuitenkin napakka. Lisää kiristystä on helppo saada aikaiseksi esimerkiksi tunkemalla jäätelötikku tuonne täikamman ja laudanpätkän väliin.
Loimilankoja laitetaan neljällä jaollinen määrä. Laskemista helpottaa, jos kutakin loimen väriä on myös parillinen määrä. Tässä minulla on reunoissa 6 tummaa ja muuten 4 lankaa per raita.
Ja tältä siis näyttää koko hökötys.
Seuraavaksi otetaan pala kartonkia ja pujotellaan se loimien väliin aloituspäähän. Tällä saadaan vähän lisää mittaa päihin jääviin hapsuihin, niin ne on myöhemmin helpompi sitoa, muuten ei ole välttämätön. Laitoin tässä yhden yli ja yhden ali, mutta voisi olla parempi laittaa kaksi lankaa kerrallaan. Yritä saada loimilangat pysymään järjestyksessä - ei ole aina helppoa...
Ja sitten otetaan pitkä teräväkärkinen neula, lankaa, ja aletaan pujotella sitä lankaa tuonne loimien väliin. Toimikasta kudottaessa mennään periaatteessa koko ajan kahden langan yli ja kahden ali siten, että siirrytään aina yhden langan verran sivulle edelliseen kerrokseen verrattuna (oliko tarpeeksi sekavasti sanottu?). Ekat kerrokset voi loimilankojen järjestämiseksi kutoa ihan tavallista palttinaa eli yhden yli ja yhden ali (tässä tein niin), tämä puretaan viimeistelyvaiheessa pois. Sidoksista löytyy lisää oppia täältä.
Kutomisen helpottamiseksi pari havaintoa:
Samasta reunasta aloitetaan aina samalla tavalla, eli toisesta reunasta ensin yhden yli/ali, ja sitten kaksi lankaa kerrallaan, toisesta aloitetaan suoraan kahden langan ali/yli. Niinkuin kaikessa kudonnassa, niin tässäkin pätee se, että jos kudelanka tulee reunimmaisen langan ali, seuraava kerros aloitetaan menemällä reunimmaisen langan yli (muutenhan reuna purkaantuisi). Jos loimilankoja on aina parillinen määrä per väri, on helppo tarkkailla meneekö kude oikein, sillä toiseen suuntaan mennään aina samanväristen yli tai ali, toiseen suuntaan parin muodostaa värin vaihtumiskohdalla yksi kumpaakin väriä.
Toimikkaan suuntaa on helppo vaihtaa siten, että aloittaa eri värillä vastakkaisesta reunasta kuin mihin lopetti. Tällöin suunta vaihtuu ihan itsestään. Muuten hulpioissa joutuu vähän pujottelemaan ja käyttämään luovuutta, eli en suosittele siksakkia ensimmäiseksi kokeiluksi.
Itse päättelin langanpäät vasta lopuksi, eli jätin tarpeeksi pitkät hännät ja pujottelin ne sitten valmiin työn sekaan. Oli helppoa.
Ja sitten ei kun kokeilemaan - en minä tätä osaa tämän paremmin selittää. Puuha on hidasta, joten kärsivällisyyttä kannattaa varata reilusti. Itse olen ainakin tullut siihen tulokseen, että mummulan shaali syntyy pikemminkin pöytäkangaspuilla tai tavallisilla puilla kuin tällä kampasysteemillä. Nälkä kasvaa syödessä ja tahtoo lisää vermeitä... ;)
:
